Veturimiehet eivät heiluta,
enää.
Viidessä sekunnissa nollasta
sataan kiihtyvä juna.
Kyydissä rypyt suoristuvat
kauhuviivoiksi kasvojen
alttarille ja kiirepandemia
vyöryy elämän ylitse.
Nyt ei ehdi tuntea
et ehdi kolahtaa.
Sanotaan nopeasti moi moi
ja suoritetaan niska jäykkänä
tänään huomista päivää.
Kiire valtava.
Ei ehdi olla edes vittumaista.
Ehdi nähdä miten skeptinen diakonissa
kaikuu korville kuurojen.
Ei ehdi nähdä sitä yhtä kertaa
kun heiluttavat!
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti