Alapaine

En koskaan yllä ylituuliin,
laukkavat karkuun taivaan mastoon.
En koskaan veljeile hyvää,
käytettyä, uupunutta,
kulutukseen nuutunutta.

Koskaan saavu rantaan
kun jo luode takaisin tuudittaa.
Koskaan saavu tunturin aukealle,
uusi uurastus jo
huippuna kohoaa.

Kuolema minua valmistelee,
sekin vain puolitiehen.
Tuntuu Salierilta,
pää tietää kuinka tekisi,
kädet ei tee,

sydän pitää silmiäni auki.
Että tämän häpeällisen
keskinkertaisuuden
olisi mahdoton unohtua.