Hiljaisuus

Niin täydellinen hiljaisuus
että sattuu.
Täydellinen pyyhkiytyminen,
unohdus
muistot koko universumista ulos.

Vievät sinne minne eivät
Hubblet lennä.
Sinne minne loppuu
tähtiä virpovat tähtisumut,
minne loppuu aika,
olla.

Minne loppuu
niin minne?
Juuri sinne
minua pyyhitään.

Palaneen käry

Haiston palaneen käryä.
Mikään ei ollut ennallaan.

Rehtori soitteli pianoa,
liikunnan opettaja makasi
television ääressä ja
musiikinopettaja lauloi
maan jo hämärtyneen.

Puutyön opettaja vaikutti
leppoisalta mieheltä
eikä kenellekään ollut enää kiire eläkkeelle.

Keittäjät toivat lisää ruokaa
ja jäivät itsekin syömään.
Pakastimesta oli löytynyt vaikka mitä!

Haistoin palaneen käryä sinä aamuna.
Palokuntaa ei kuitenkaan kutsuttu.

Alapaine

En koskaan yllä ylituuliin,
laukkavat karkuun taivaan mastoon.
En koskaan veljeile hyvää,
käytettyä, uupunutta,
kulutukseen nuutunutta.

Koskaan saavu rantaan
kun jo luode takaisin tuudittaa.
Koskaan saavu tunturin aukealle,
uusi uurastus jo
huippuna kohoaa.

Kuolema minua valmistelee,
sekin vain puolitiehen.
Tuntuu Salierilta,
pää tietää kuinka tekisi,
kädet ei tee,

sydän pitää silmiäni auki.
Että tämän häpeällisen
keskinkertaisuuden
olisi mahdoton unohtua.

Olen vierinyt

Vierinyt elämäni kivi
vetten päällä.
Kun yritin minut pohjaan kampesi
suomuttumaan.

Ehtinyt legendaksi en,
kuljin ohi kaksseiskan. (ja)
Aina kun runoilijalla on runoilijalla on ankeaa
elämän virta juoksee paperiin.
Vielä valmis ollutkaan, sivuja vielä.
Tiedä paljonko,
ja loppukohtaus.