helvetti

Kilahtaneet kuvitelmat kaikkeudesta
ilman peikkoja valuvat
happosateena ylös pilviä.

Maa kuivuu ja murenee,
alta railot vievät miestä.
Ilmestykirja oli nyt
ja ihmisyyden rajoilla mursi tuli kaiken.

Tuonpuoleisten maisemien värjyssä
kaikki sinersi.
Odotus oli ikuinen suru.

Absoluuttinen nollapiste-kaikki pysähtyi, pysähtyminenkin.
Ajatukset ja rajat ylittävä
kauhu vain jatkoi.

Helvetti ei pysähdy koskaan.