Olen kuullut kaiken sinusta.
Olen kuullut että rakastat
joka ilta hoet sitä
kuin pappi joka saarnaa
sunnuntaiaamuna
jolloin synnittömät vielä nukkuvat.
Pyhittävät lepopäivää.
Aikoihin en ole enää ilahtunut sinusta.
Olet välttämätön paha.
Kulkenut niin kauas minusta
että oksettaa.
Siksi juon koko ajan.
Käyn vieraissa.
Tunnen sinut ulkoa,
jokaisen valheesi,
äänensävystäsi.
Olen alkanut sammuttamaan
valot ennen seksiä.
Olen alkanut rakastumaan työkaveriini,
hän on kymmenen vuotta vanhempi
mutta osaa pukeutua ja käyttäytyä.
Hyvin säilynyt.
Et enää pidä itsestäsi huolta.
Pelkään etten kohta enää kiihotu muistakaan.
Rakkauden liirumlaarumit paineistavat vereni.
Lääkäri on yhtä huolissaan.
Psykologille en viitsi mennä
koska sodin
koko elämäni
kaikin voimin aina
järkeä vastaan (olemalla sinun kanssa)
Rakas, en ole antanut sinulle
anteeksi
enää aikoihin.
Saattaa mennä myöhäänkin.
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
ainakin rehellinen tai tuntuu omakohtaiseseti koetulta ...ei sen niin väliä onko se sitä...hyvä runo!
Lähetä kommentti