Elämän pohja
psykedelian valtameressä
ei enää pohjia
tavoitakaan.
Rytmi tavoittaa
ikiliikkuja.
Lasista pintaa
liu-umme
kosmoksen paljasta
pintaa,seksiä, rintaa.
Juomme alkulämpöä
,säteilemme tähtien takaa.
Pikkuisen nousua
riikkisen laskua,
hikeä, syöksyä
sinuun yhä uudelleen.
30.7.2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti