Annan luovutuksen rauhan itselleni.
Käännyn sinusta pois.
Takaisin on raskas raunioita
polkuja, mutta
kuljinhan tännekin asti.
Puolimatkasta perille
olisi varmaan helpompi.
Vaan näen sinut, sen;
maali jos noin vaatii,
en haluakaan.
Jätin matkalle onneksi
muutamia tuikkuja palamaan.
Että löydän vielä tulisoihtuja halaavan
onnen.
Hyvän yön suudelmien hohteen.
Hetken jota en katuisi.
Löytäisin vielä polun
jossa kulkee vain kauniimpi ihmisyys.
7.11.2006
tiistai 15. heinäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti