Tunturilta aukeaa
laki harmaa jylhänä
kohti sinistä ulappaa.
Sairauden sydänten,
jo riipuneiden voimien
saattajana henkäys
pohjoinen.
Kantajana tuutituulien
ladun hiipuvan näkee lumisateeseen
Ja katoaa
kun henki huippua samoaa,
kohti taivasten ulappaa.
Ja sieltä saattoradalta
hohkaa revontulta,
kun ilta on koittanut
päänsä saanut lepoon kallistaa.
6.9.2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti