Rantani vailla satamaa,
ei ole ovea josta sinunlaisesi kulkea.
Muistoja haaskoina
joita tähdet sivaltavat puhki.
Pimeyskään ei pysy täällä
näin täytenä.
Kuolevan rakkautemme
jättömaa,
josta unikuviinikin pursuaa
loskaisia kyyneleitä,
viimaa, joka kuristaa.
Pysyn täällä,
ei ole satamaa.
Tulta olemassaolostani kertomaan.
Pysyn täällä.
Hautaan itseni laineisiin
toistuvasti laskeviin
tuonen portaisiin.
20.9.2006
maanantai 21. heinäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti