Murha

Eilinen toi murheen.
Huominen, tiedän että tuo.
Näin lentävät vuodet
ulos lintukodoistaan, tavoittamattomiin,
sanattomiin lauluihin
joiss´ surun siivet huiskivat.
Huiskivat unhoon valon,
lapsia, vanhuksia,
Rikki ropisevia rakkaani siruja.

Halla haavoja hoitaa
hämärä häitä pitää.
Tuoni laskee meille kyyneleet
kertolaskuja, potensseja.

Syys maata maistaa,
lipoo värit ruskaan.
Halla häissään riehuu
rikki kaiken
tuntemani,

ja vielä säätämättömät
lunnaat.

25.1.2005