Kerran soivat aallokot lämpöään
kädet pitelivät oikeaa.
Kerran tunsivat sydämet aloillaan
rakkauden rähjäisen rymyn.
Siitä on jo aikaa,
sinne nyt kaipuu katselee,
ja yksin sekin
ikävissään ihmettelee;
Paljonko pilvet kantaa kyyneleitä
ennen kuin sataa.
25.1.2005
keskiviikko 11. kesäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti