Harhakuviani asuttavat
rakkauden esikoiset.
Iltaruskonsa palavat toiveet
ja hänen hyvyytensä.
Maailmaani koristavat
kuihtuvat kunnaat.
Nuorena kuolevat muistojeni liekit.
Uniani katsovat enää
kaukaiset tähdet.
Yhä kiihtyen, niin kuin mekin
toisistaan turhaan erkanevat.
Elämääni enää
tämän sateen murjoman ikkunan takaa
tohdi samaksi arvata.
25.1.2005
torstai 22. toukokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti